04 kesäkuuta 2015

Naiivi


Mainostan tässä aluksi Uuno Eliaksen Talk Showta, jonka nauhoitukset pienen tauon jälkeen hiljattain jatkuivat. Ensimmäisenä vieraana oli Heta Heiskanen. Puhuimme mm. oikeudenmukaisuudesta ja siitä viljeleekö Simo Siili stereotypioita. Kuuntele pois. Aiemmat jaksot löytyvät tämän sivun oikeassa laidassa olevasta "Podcast" -linkistä


Sitten asiaan.

Olen miettinyt asioita, kuten tapoihini kuuluu. Mietiskelyn lomassa olen silmäillyt uutisotsikoita ja some-päivityksiä politiikan rintamalta. Uusi hallitus, sunnuntailisät ynnä muut kirvoittavat mielipiteitä puolesta ja vastaan. Samoin kuin urheilutähtien palkat, julkkisten tyhjänpäiväisyydet ja yleinen viihdeskeida. Ei mitään uutta auringon alla. Kompassin neula on edelleen kovin vääntynyt.

Viime kuukausina taiteentekemiseen ja sekalaisiin muihin päänsisäisiin prosesseihin tiukasti pureutuneena suhtautumiseni on muutunut tämäntyyppistä hälyä kohtaan erityisen hylkiväksi. Se on kuin ihottuma, joka ärsyttävästi muistuttaa läsnäolostaan jatkuvasti.

Ihoa raapiessa alkaa mieleen nousta yksinkertaisia ajatuksia. Niin yksinkertaisia, että niitä voi pitää naiiveina. Mutta mitä enemmän niitä ajattelen, sitä syvemmälle niiden sisältöön tunnen tarvetta sukeltaa. Ne ovat kuin voide, joka viilentää ihoa ja palauttaa ajatukseen tyyneyden.

Kysymykseni tiivistyvät kolmeen:
  1. Miksi en voisi elää hyvää elämää ilman, että raha toimii tekemisessä niin suurelta osin liikkeellepanevana voimana?
  2. Miksi tämän asian pohtiminen saatikka ratkaisu ei kiinnosta tarpeeksi paljon, vaikka se on yksi olennaisimmista, mitä kuvitella saattaa?
  3. Mikä on orjuuden ja vapauden ero? Edelliset kaksi kysymystä mielessä pitäen.
Kysymykset ovat ehkä naiiveja. Mutta 34 vuotta kestäneen ponnistelun tuloksena ne ovat kuitenkin juuri ne kysymykset, jotka kaikista kokemuksistani ovat läpi suodattuneet tähän päivään. Parempaan en pysty. En voi muuttaa sitä, mitä olen juuri nyt. Voin vain valita joka hetki jotain, ja toivoa valintojen vievän kohti viisaampaa huomista.

On ihmisiä, jotka omistavat elämänsä tämäntyyppisten asioiden pohtimiseen ja elämäntapansa hiomiseen. He puhuvat "unesta", jossa ihminen voi elää, vaikka olisikin fyysisesti hereillä. Ja nukkuvaa tietysti harvoin kiinnostaa herätä, jos ei ole aivan pakko..

Ovatko näiden ihmisten opetukset hölynpölyä? Voiko ne vain sivuuttaa ja jatkaa unelmoimista omista idylleistään, imagoistaan, vempaimistaan ja lomamatkoistaan?

Mikä on elämän tarkoitus? Mitä on onni? Kenelle elämääni elän? Jos elän sitä toiselle, niin mikä itse olen suhteessa toiseen? Jos elän sitä itselleni, niin mikä se itseys sisälläni todella on, jota palvon?

Mistä rakentuu paratiisi, josta haaveilen? En usko sen muodosta olevan pohjimmiltaan ihmisten kesken kovin suurta erimielisyyttä. Olemme kuitenkin kaikki yhtä ja samaa. Mutta sen näkemiseksi pitäisi ensin päästä sinne pohjalle.. Niin he sanovat.

Eli suuntaanko kohti pintaa vai syvyyttä? Siinä yksi valinta.

Päätän ystäväni Jonin sanoihin: "Mieli on kovin vaikea ja harhaisuus niin käsittämättömän tyydyttävää."