23 tammikuuta 2015

Biisintekoparta



Joskus minulta on kysytty, että miten pitkään biisintekoon menee aikaa. Käytän esimerkkinä uutta kappalettani "Sielua". Jaan biisinteon kolmeen vaiheeseen.
  1. Sävellys
  2. Soitto
  3. Miksaus
Sävellysvaihe on kuin rekka, joka tuo rakennustyömaalle tarvittavat rakennustarvikkeet. Sävellysvaiheen päättyessä voin huokaista siinä mielessä helpotuksesta, että vaikka matka on vielä pitkä, niin ainakin tiedän, että rakennustarvikkeita ei tarvitse enää "tilailla lisää". Kaikki materiaali on olemassa ja tarkasteltavissa. Tässä vaiheessa tiedän, että "hengittääkö" musiikki ihan puhtaasti musiikillisesti, soundeista viis.

Sielun rungon sävelsin jo kesällä 2013. Siihen meni aikaa varmaankin noin pari kolme päivää. Heinäkuun olin varannut biisintekoon kokonaan. Heräsin joka aamu seitsemältä ja sävelsin noin iltayhdeksään asti. Muistan, että mieleni oli täysin rauhallinen ja levollinen koko heinäkuun. Olin yhtä jonkin selittämättömän elämänvirran kanssa.

Syksyn lähestyessä tuli kuitenkin jälleen muita asioita hoidettavaksi. Aina tammikuuhun 2015 asti. Joten Sielu oli sen ajan varastossa vain odottamassa seuraavaan vaiheeseen pääsyä.

Tammikuun 1. päivä, 2015, jatkoin työskentelyn Sielun parissa. Siirryin soittovaiheeseen. Siinä missä sävellysvaiheessa annan ideoiden lentää vapaasti, kunnes sävelet asettuvat paikoilleen ajatuksellisesti, soittovaiheessa sävelet sidotaan sitten kiinni ihan fyysisesti.

Miksausvaiheeseen siirtyminen on yksi koko prosessin tyydyttävimmistä hetkistä. Edelleenkin matkaa on jäljellä tuskallisen paljon, eikä sopivan miksauksen metsästys ole yhtään sen helpompaa kuin aiemmatkaan prosessit. Sanoisin, että pikemminkin päinvastoin.

Mutta silti on tyydyttävää tiedostaa, että nyt kappaleen sanoma ja tulkinta on ihan oikeasti jo valmis ja tallennettu. Enää kyse on siitä, että mihin asentoihin feiderit ja nupit onnistuu vääntämään, jotta kukin raita kuuluu sopivasti. Niin että musiikillinen ajatus myös välittyisi parhaalla mahdollisella selkeydellä muillekin kuin itselleni.
Biisintekoparta

Soitto- ja miksausvaiheeseen kului Sielun kohdalla reilu pari viikkoa täysipäiväistä työskentelyä.

Tällaisia tärkeämpiä töitä tehdessäni minulla on ollut tapana jo kouluajoista lähtien olla ajamatta partaani, kunnes työ on valmis. Nyt olin ajamatta partaani siis 1. tammikuuta lähtien.

On jännää, että mikä se kappale oikeastaan sitten lopulta on. Minkä voiman ilmentymä se todella on? Tunnen vahvasti, että biisinteko on paketti hahmotonta energiaa, joka muovautuu sydämen ja sielun kautta kulkiessaan kohdistetuksi energiaksi, musiikilliseksi tarinaksi. Ensin energiaa on valtavasti, eikä sen muodosta saa otetta. Mutta vähitellen se muovautuu, kunnes lopulta voi todeta sen poistuneen kehosta kokonaan aivan toisenlaisessa muodossa.

Uuden idean sävellykseen saadessani tuntuu siltä, että se olisi maailman tärkein ja hienoin asia. Se on sielun avoin kanava, joka paljastaa jotain uutta ymmärrystä siitä, minkälaisessa yhteydessä ihminen on koko universumiin. Kuten monet taiteilijat siitä puhuvat, keho on vain väline tai tulkki. Itse viesti tulee jostain tietoisuuden toiselta puolelta.

Koska biisin perimmäinen pyrkimys onkin juuri poistua kehosta (tai tietyllä tavalla omakohtaisena kokemuksena haalistua), siksi myös biisinteon eri vaiheiden ajoitus ja omien energiavarojen tunnistaminen on tärkeää. Vaatii päättäväisyyttä ja itsehillintää muovata tuota hahmotonta energiaa. Joskus se on helpompaa, joskus vaikeampaa. Kukin sävelidea asettaa omat haasteensa.

Mistä tietää, että on onnistunut? Itselleni toimii parhaiten yksinkertainen mittari. Tiedän tehneeni parhaani ja antaneeni kaikkeni, kun biisi ei valmistuessaan enää merkitse minulle mitään.

Toki voin iloita biisin valmistumisen jälkeenkin siitä, että luomani sävelet ehkä resonoivat jollain tavalla muissa ihmisissä. Ja voin olla iloinen uusista oppimistani asioista ja siitä, että en jättänyt viilaamatta yhtään nurkkaa, jossa edes häivähdyksen verran tunsin viilattavaa olevan.

Mutta tunteena ja kokemuksena valmis kappale on enää vain hiljainen varjo energiasta, joka sydämen salaisissa kammioissa äsken paloi. Nyt se on sieltä poistunut.

Tarkoitus biisinteossa onkin juuri tämä. Luoda sydämessään maailmaan tarina, joka koskettaa sielua. Mutta sitten luovuttaa se sydämestään pois. Luovuttaa se muille ihmisille, joiden kautta tarina alkaa elää omaa elämäänsä ja muovata sitä olotilaa, jota ylipäätään kutsumme elämäksi.

Musiikkia ei omista kukaan. Se on sielun ravintoa.

Terveisin, Elias