13 heinäkuuta 2015

LOW Festivaali 2015 -kompromissittomuuden juhla

Kuva: Samppa Fjäder















Esitin Kiitos! -performanssin LOW Festivaalilla viime viikonloppuna. Nimensä mukaisesti LOW pyrkii matalaan profiiliin tapahtumana ja originelliin väripalettiin esiityjävalinnoissa. Festivaali onkin ennemminkin yksityinen, laajennetulle kaveripiirille suunnattu viikonlopunvietto, kuin festivaali isolla F-kirjaimella.

Ja hyvä niin, vaikka toki toivoisi festivaalin myös hieman kasvavankin ja sitä myötä aseman vankistuvan. Vaikkapa sitten niin, että lippuja olisi myynnissä tunnettuuden kasvusta huolimatta aina vain se kourallinen, joka jumppasaliin mahtuu.

Vaikuttavan ja aidon kokemuksen, olipa se taidetta tai mitä vaan, tunnistaa siitä, että sen sisältämä taika jää elämään kokijassaan. Se alkaa tehdä omaa työtään kehossa, asettaa ehkä kysymyksiä, antaa oivalluksia tai jotain muuta. Se avaa ihmiselle uuden lähteen, josta voi ammentaa voimaa. Parhaassa tapauksessa koko elämän ajan. LOWssa oli tällaista taikaa.

Ambient-yhtye Kolmiotaajuus vei mielen sfääreihin, jollaista en ole aiemmin kokenut. Grunge-bändi Fuzzy Muffia kuunneellessa mieleeni tuli puunjuuri. Rosoista voimaa, joka ei yritä mitään, vaan vain on. Satomestari Tontsa puolestaan avasi korvani beatboxrunoudelle, jonka nokkeluus, huumori ja koko toteutuskonsepti oli ainakin itselleni jotain niin tuoretta ja korutonta, että se saa vieläkin suun levollisen tyytyväiseen hymyyn.

Mietteliäänä kuuntelin jokaista esiintyjää (paitsi Møyserö, jota ikävä kyllä en ehtinyt kuulemaan) ja mieleen nousi seuraava ajatus. Yksi elementti loisti esiintyjästä toiseen ilokseni poissaolollaan; nimittäin kompromissi. Jokainen esiintyjä oli omalla itsepäisellä tavallaan oman tiensä tinkimätön kulkija.

Illassa oli läsnä ihmisyyden monimuotoisuuden raikas henki. Paljaana ja herkkänä, mutta juuri sen takia vastaanpanemattoman voimakkaana ja valaisevana. Tämä henki oli puhdas miellyttämis- ja rahantekotarpeen edellyttämistä laskelmointikaavoista; syteen tai saveen, olen se mikä olen, tämä on ääneni!

Tämän huomatessani aloin myös jälleen miettiä, miksi kompromissinteko ylipäätään on nykyään muka niin luonnollinen edellytys arjen toimissa. Puhumattakaan luovasta työskentelystä, etenkin jos tarkoituksena olisi sillä ansaita. No, se jääköön toiseen pohdintaan..

Nyt pari päivää tapahtuman jälkeen olo on edelleen seesteinen. Tuntuu siltä, että ainakin omassa elämässäni arjen rutiinit (kaikessa hyvässäkin, ei pelkästään huonossa) vähitellen tylsistyttää ja hämärtää näköalan siihen, mitä me ihmiset todella olemme luovina olentoina. LOWn kaltainen kokemus on kuin reset-painike, joka kalibroi suuntimen uudelleen ja palauttaa kuvan terävyyden.

Voisin tietysti alkaa jälleen vaahtoamaan viihteen vaaroista ym. kestosuosikkiaiheista, jotka liittyvät omalta osaltaan kuvan sumentumiseen.. Mutta ehkä jätän ne saarnat seuraavaan kertaan.

Nyt riittää vain toteamus kiitollisuudesta, jota koen päästyäni olemaan yksi esiintyjistä LOW Festivaaleilla 2015. Joten ei muuta kuin KIITOS tapahtuman järjestäjät, esiintyjät ja yleisö! Kaikkea hyvää kaikille toivotan!

Elias

ps. LOW Festivaalilla, Kolmiotaajuudella, Fuzzy Muffilla ja Møyseröllä on myös Facebook-sivut. Käykää ihmeessä tutustumassa! (Linkit Facebookiin aukeavat klikkaamalla edellä mainittuja nimiä.)