Kiusaamiselle STOP tai maapallo tuhoutuu!

Pilkkavideo

DSC_8577.jpg

Erään poliittisen puolueen eturivijäsen jakoi pilkkavideon Facebookiin. Videossa esitetään A-studion keskustelussa autoilun vähentämistä ajaneen vieraan kommentteja huumorimusiikin säestyksellä.

Kirjoitin kommenttiketjuun mielipiteeni. Pilkkavideo, jonka tarkoitus on sananvapauden varjoon piiloutumalla pilkata erään ihmisen mielipiteitä. Mielipiteitä, jotka epäilemättä autoilevan enemmistön mielestä kuulostavat rohkeilta, jopa haihattelevilta.

Videon motiivi ei jää epäselväksi. Siinä revitään visionääriset näkökulmat ja välillä vähän takeltelevatkin lauseet irti kontekstista. Ne survotaan reilun minuutin pituiseen puolivalmiiksi pureskeltuun annokseen, jonka voi näppärästi heittää netin uumenissa taas uutta pilkantekomahdollisuutta kieli pitkällä odottavalle laumalle.

Lauman kommentointi oli sitä taattua "Toi ämmä pitäis survoo suohon. Ja syvälle." -osastoa. Kommentit kohdistuivat lähes poikkeuksetta enemmän persoonaan kuin asiasisältöön. Ei suuri yllätys.

Hurskastelija

Käärin hihat ja aloin käsitellä kiusaamisteemaa tuttavieni kommenttiketjuissa. Hiki otsalla muotoilin näkökulmia, kunnes yhtäkkiä tajusin, että olin edellisenä päivänä itsekin jakanut samaan tv-lähetykseen liittyneen päivityksen. Kieltämättä kyseenalaisin saatesanoin. Päivitykseni oli videon sijaan teksti, mutta siinä olin viitannut "idiootteihin" autoilua puolustaneet keskustelijat mainitessani.

Niin vyöryi hölmistyksen kuumottava aalto läpi kehon, kun huomasin jääneeni kiinni kaksinaismoralismista. Miten voisin saarnata toisille pilkkavideosta, kun itse olin edellisenä päivänä haukkunut minulle tuntemattomia ihmisiä heidän mielipiteidensä takia idiooteiksi? Nieleskelin hetken aikaa miettien, mitä tehdä. Poistaisinko julkaisun, jotta hurskastelu ei koskaan paljastuisi?

Valitsin yksinkertaisemman tien. Jätin julkaisuni sellaiseksi kuin se oli, kirjoitin nyt työn alla olevat kommentit loppuun ja sitten otin opikseni. Olin toiminut väärin. Ei ole minun tehtäväni lyödä idiootin leimaa toisen ihmisen otsaan. Miksi olisi?

Kiusaamisen perusteet

Keskustelua täytyy kyetä käymään ilman, että toista ihmistä halventaa ja haukkuu. Ei siksi, etteikö toisen esittämä raivostuttava mielipide voisi olla joskus myös ihan oikeasti virheellinen. Ei siksi, etteikö joskus itsekin olisi väärässä. Eikä myöskään siksi, että kohteliaisuus olisi kaikissa tilanteissa itseisarvo. Ei ole.

Asioista sinällään voi tehdä rakentavasti pilkkaakin, mutta ihmisen persoonaan menevä pilkkaaminen on yksinkertaisesti kiusaamista. Kiusaamisen polttoaine on henkilökohtaisuuksiin meneminen tavoilla, joilla on enintään näennäinen yhteys asiasisältöön. Pilkkaaminen ei edesauta asian ymmärtämistä, argumentointia eikä ratkaisun löytämistä.

Kiusaamisella on kaksi mahdollista motiivia. Ensinnäkin kiusaaminen voi olla primitiivinen keino yrittää hallita sellaista tilannetta, jossa kiusaajalla ei ole kykyä tai halua käsitellä tilannetta rakentavasti. Toisaalta kiusaaminen voi olla myös täsmäase, jolla laskelmoidusti vaikutetaan yleisön mielipiteeseen kiusattavan persoonasta, vakaumuksesta, uskottavuudesta tms.

Oli surullista, joskin myös ennalta-arvattavaa, törmätä kiusaamiseen niinkin vakavaan aiheeseen liittyen kuin mitä päästöjen vähentämisprojekti on. Tavalla tai toisella se koskettaa meitä kaikkia nyt ja tulevaisuudessa. Käsitellään seuraavaksi kiusaamisen merkitystä myös tässä kontekstissa.

Hukkaprosessi

Ilmastonmuutokseen liittyvien ongelmien määrä ja sisältö ylittää järkeni. Tiedän toki asioista jotain ja toimin parhaani mukaan, kuten kaikki muutkin. Ja kuitenkin samalla tutkijat varoittavat, että tämä ei välttämättä riitä estämään järisyttävän suuria muutoksia maailmassa tapahtumasta. Kyse on aikahaarukasta, jonka sisällä toimeen pitäisi alkaa tarttua, ja se kapenee nopeasti.

Ilmastomarssi2018.jpg

On pakko käydä keskustelua ja saattaa yhteen niin mielipiteet kuin faktatkin, jotka ovat monissa asioissa suuresti ristiriidassa keskenään. Kaiken tämän pitäisi johtaa toimiviin tuloksiin varsin nopealla aikataululla.

Tällaisessa mielettömässä ristivedossa on helppo tuntea voimattomuutta. On helppo valita se tutuin leiri ja linnoittautua omien totuuksiensa taakse. On helppo leimata linnoituksen toisella puolella olevat idiooteiksi, tehdä heistä pilkkavideoita ja vähätellä heitä.

Luomalla ilmapiirin, jossa mielipiteen sanomisesta seuraa rangaistus ja nöyryytys, luomme valtavan hukkaprosessin, joka tuhlaa resursseja ongelman ratkaisun löytämiseltä. Miksi olla mukana tukemassa tällaista ilmapiiriä edes pienessä mittakaavassa? Siksikö, että on kivaa vähän kiusata ja naureskella toisille?

Ilmainen ratkaisu

Nyt on tärkeää pitää pää erityisen kylmänä, sillä ongelmia, ratkaisuehdotuksia, faktoja ja mielipiteitä on niin valtava määrä. Ne pitää käsitellä tuhlaamatta energiaa asioihin, jotka eivät ole osa ratkaisua. On tärkeämpää kuin koskaan kyetä keskustelemaan rakentavasti ja arvostaen keskustelukumppania. Hän on potentiaalinen osa ratkaisua, kuten sinäkin. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun keskusteleminen tuntuu vaikealta. Pilkanteko ja kiusaaminen eivät sovi tähän yhtälöön.

Päästöt pitää saada alas. Tämän tavoitteen saavuttaminen sisältää monia elementtejä, joilta muutosta edellytetään. Liikenne, ruokateollisuus, yleiset kulutustottumukset jne. Näiden lisäksi lisään listaan yhden elementin, jolla säästämme paljon energiaa ja sitä kautta vähennämme päästöjä.

Jätetään henkilökohtaisuuksiin menevä pilkanteko ja kiusaaminen pois arkipäivän keskusteluista. Kaikki mielipiteet eivät ole faktapohjaisesti yhtä arvokkaita, mutta keskinäisen kunnioituksen vaaliminen tilanteessa kuin tilanteessa tuo keskustelukulttuuriin arvokkuutta, jonka seuraukset leviävät laajalle. Arvokkuus lisää hyvää oloa ja turvallisuuden tunnetta kaikille keskustelijoille, ja sen myötä syntyy varmasti lisää myös hyviä ideoita.

Hyvän keskustelukulttuurin toteutumisesta arkipäivän tasolla voi ihminen kantaa vastuun itse pienillä sanavalinnoilla tai sanomatta jättämisillä, eikä se maksa mitään.

Elias