Jumalauta (EP)

(Albumi löytyy profiilistani Vimeossa, YouTubesta sekä musiikkipalveluista.)

On rajapyykkejä, jotka määrittävät ihmisen identiteetin. On aika ennen ja aika jälkeen. Yksi tärkeä rajapyykki omassa elämässäni osuu kolmen vuoden ajalle, joiden aikana purin osiin ja rakensin uudelleen suuren osan siitä, kuka koen olevani.

Etsiminen alkoi isoisän kuolemasta. Isoisän lähtemistä seurasi peräkkäisinä vuosina kahden muun lähisukulaiseni äkilliset kuolemat. Samoihin aikoihin loppui yllättäen myös parisuhde, joka oli ollut tärkeä. Niin paljon tapahtui lyhessä ajassa, että elämästä tuli vaikeaa.

Näitä asioita käsitellessäni päädyin ajatuksiin ja tekoihin, jotka pakottivat ulos totutusta. Hyppäsin kokemisen alueille, jotka olivat pelottavia, mutta samalla välttämättömiä, jotta elämä voisi jatkua. Oli pakko jatkaa, vaikka en tiennyt miten tai miksi. Täytyi etsiä.

Vaikka läheisten menetys ja vastoinkäymiset osoittavat koruttomasti sen, missä elämän keskiö ihmisellä on, ohjaavat ne yhtä koruttomasti polulle, jolla uusia asioita aukeaa elettäväksi. Elämä jatkuu, jos uskaltaa antaa sen jatkua.

Jumalauta on vuosien 2014-2016 aikana käsittelemieni asioiden läpileikkaus pienoiskoossa. Kustakin kappaleesta yksinään voisi kirjoittaa esseen, mutta tässä riittää seuraava.

”Jumalauta” on ääniraita raivolle ja surulle, jonka liikehdin metsässä Nastolassa eräänä alkusyksyn päivänä. ”Oikea” syntyi itseyttä peilaten niihin ihmisiin, jotka ovat olleet tärkeitä, mutta ovat nyt poissa. ”Peikko” sai inspiraationsa yksinolemisen ihmettelystä.

”Rauhas’ ikihonkien” -kappaleen sävelsin tätini hautajaisiin. Löysin runon, jonka hän oli tehnyt 10-vuotiaana metsästä, joka oli hänelle rakas. Sävelsin kappaleen näihin sanoihin. Teija Sotikoff tulkitsi laulun voimallisella herkkyydellä, kuten aina.

”Maa” on ääniraita (toistaiseksi) viimeisestä liikeimprovisaatiostani, joka tapahtui Uuraisten korvessa eräänä usvaisena aamuna. Aamun ensimmäiselle pianonvirityskeikalle ajaessani pysäytin auton hetkeksi, riisuin paitani ja juoksin metsään. Jälkeenpäin huomasin, että teos oli vedenjakaja tämän suuremman rajallaliikkumisajanjakson sisällä. Maan myötä aloin nähdä ja ymmärtää ”uutta polkuani” selkeämmin.

Tuntemattomat, yllättävät ja voimalliset ovat ihmisen muuttumisen tiet, kun tielle astuu. Tästä muistutukseksi kokosin albumin nimeltä Jumalauta.

Suurkiitos Teija Sotikoffille laulusta sekä Hannu Lamminmäelle (Musapaahtimo.fi) miksauksesta ja masteroinnista. Kotiäänityksin tekemistäni demoista Hannu loihti esiin sävyt, jotka ylittivät odotukseni.

Kuhunkin kappaleeseen kuuluu olennaisena osana myös musiikkivideo. Löydät videot internetin videopalveluista. Kiitos kun kuuntelit, katsoit ja luit. Hyvää jatkoa!