Iskän pianotunnit, Argh!
Ensimmäinen julkaisu 28.10.2024 Stadin Musakoulun blogissa.
Lapseni aloittavat soittotunnit, kun täyttävät 4 vuotta. Nyt startin kynnyksellä herää ajatuksia.
Miten opastan piltin varmasti oikeaan suuntaan? Miten onnistun tasapainottamaan taivuttamisen ja kasvamisen? Mitä jos harrastus ei ota tulta alleen? Mitä jos “iskän pianotunnit” osoittautuvat katastrofiksi!?
Tullaanhan pianotunneille joskus juuri siksi, että vaikka kotoa löytyisi soittotaitoa, niin vuorovaikutusdynamiikka vanhemman ja lapsen välillä saattaa heikentää keskittymistä olennaiseen. Voiko iskä olla siis myös opettaja? Tätä minulta kysytään usein. On aika ottaa asiasta selvää!
Miten lasta ohjataan?
Aika näyttää, miten tunnit juniorin kanssa etenevät. Ehkä kirjoitan prosessista ajatuksen tai pari blogiin silloin tällöin.
Se on varmaa jo nyt, että vuosien aikana karttuneesta kokemuksesta huolimatta allekirjoittaneella on aivan omanlaisensa paine suoriutua tehtävästä. Tästä ajatus kääntyy luontevasti perusasioiden kertaamiseen. Mistä on kyse lapsen ohjaamisessa soittotunnilla?
Mitä nuorempi soittaja on, sitä tarkkarajaisemmin opetustilanne rakentuu kolmelle elementille, joiden tunnistamisesta ja lopulta yhdistämisestä tunneilla on kyse. Näiden kolmen elementin yhdistyessä soittajan mieleen syntyy tila nimeltä ilo. Ilosta myöhemmin lisää, mutta ensin elementit.
Ne ovat tunne, tietoinen tekeminen ja tavoitteet.
Tunne
Tunne sisältää kaiken sen, mitä soittaja tuntee ajatellessaan soittotunteja, saapuessaan paikalle, ollessaan tunnilla ja matkustaessaan tunnilta kotiin.
Tunne on kaikkein tärkein ja (potentiaalisesti) pisimmälle kantava, mutta myös samalla kaikkein herkin elementti soittoharrastuksessa.
Muistan omasta lapsuudestani vaiheen, kun innostuin viulusta. Äiti järjesti konservatoriolle kokeilutunnin. Olin alle 10-vuotias. Viulu ajatuksena kiehtoi sanoin kuvaamattomasti.
Mutta… Luokkahuone oli kolkko, lattialankut narisivat, ja mikä pahinta, opettaja tuoksui epämiellyttävältä. Muistan puistattavan tunteen, kun hän kumartui sovittamaan pikkuruista viulua leukani alle ja näytti ensimmäisen otteen.
Sen koommin viulu ei ole kiinnostanut.
Harmillista tietysti on, että todennäköisesti huone oli todellisuudessa aivan normaali opetustila. Ja tuskinpa opettajan tuoksukaan kovin eriskummallinen oli. Ehkä hän oli pitämässä päivän viimeistä sessioita ja deodorantti petti. Varmasti hän oli oikein mukava ja pätevä ope!
Mutta pienelle soittajalle nämä kaikki tunteeseen liittyvät tekijät yhdessä sulkivat oven viulunsoiton maailmaan iäksi. Tunteet ovat siis tärkeitä.
Sama pätee myös siihen, miltä soittaminen tuntuu tuntien välillä. Liittyykö harjoitteluun liikaa pakottamista tai toisaalta puuttuuko riittävä tuki? Kaikki tunteeseen liittyvät asiat voivat viedä joko kohti musiikin iloa tai hankaloittaa sen löytymistä.
Tietoinen tekeminen
Tietoinen tekeminen tarkoittaa sitä, että soittaja ohjataan sellaisten tehtävien pariin, joissa ajatus ja kehon toimintakyky haastetaan sopivalla tavalla.
Esimerkiksi useimmille 4-vuotiaille (jos vanhemmillekin) merkittävä haaste voi olla oikean käden erottaminen vasemmasta. Myös sormien nimeäminen ja numerointi kuulostavat helpoilta jutuilta, mutta sitä ne eivät ole, jos ei taitoa vielä osaa.
Puhumattakaan siitä, että soittaessa tarkoitus on jonglöörata samalla kertaa monenlaisilla ajatuksilla, säännöillä, pyynnöillä ja abstrakteillakin asioilla. “Soitetaan oikean käden ykkösellä kolme pitkää tasaista säveltä” on jo melko haastava ja monitasoinen tehtävä, jonka suorittamista pitää harjoitella ahkerasti.
Vai pitääkö? Saako tunnille tulla harjoittelematta? Saako soittotunneilla käydä vain siksi, että se tuntuu kivalta?
Kyllä saa. Yksikin elementti riittää, jos se soittajaa motivoi. Ihminen itse löytää motivaationsa liikkua eri elementtien alueilla ja yhdistellä niitä, kun olosuhteet ovat oikeat. Joillekin laaja-alainen motivaatio syttyy hetkessä. Useimmille meistä vasta ajan kanssa. Toisille ei koskaan. On monta tapaa harrastaa soittamista!
Tavoitteet
Kun elementit on tunnistettu, voivat ne toimia ajan myötä myös yhteisvaikutuksessa. Esimerkiksi tunne ja tietoinen tekeminen luovat yhdessä sinnikkyyden. Tärkeä ominaisuus, jonka kehittämisestä on hyötyä kaikessa! Mutta toisaalta tarvitaan myös tavoitteita, jotta tietoinen tekeminen rakentuu taidoksi.
Inspiraatio puolestaan elää tunteen ja tavoitteiden yhteydessä.
Ilo
Tunne, tietoinen tekeminen ja tavoitteet kaikki yhdessä luovat ilon. Tämä on se kestävin juttu!
Ilolla en tarkoita pelkästään hyvältä tuntuvaa tilaa, jossa nauretaan aamusta iltaan lattialla kieriskellen, kun on niin kepeää ja mukavaa. Tunteen, tiedostamisen ja tavoitteiden keskeltä löytyvä ilo on se kipinä, joka muovaa ohimenevästä harrastuksesta jopa koko elämän mittaisen voimavaran.
Yllä kuvattujen “soittajan voimavarakenttien” keskelle opetustyöni rakennan. Aivan samalla tavalla askel kerrallaan asioita avaten, ohjaten ja peilaten niin oman lapseni kuin asiakkaideni kanssa.
Tervetuloa musiikkitunneille!
Elias