Kasvu alkaa kieltäytymällä

Kadonneen inspiraation jäljillä

Tiedät varmasti jalat maasta nostattavan tunteen, kun inspiraatio iskee. Inspiroituminen on sukua rakastumiselle. Kehosta kumpuaa myönteistä energiaa, joka ei anna tilaa negatiivisuudelle. Tiedät varmasti myös tunteen, kun mistään ei tunnu tulevan mitään. Vielä eilen innostavalta vaikuttaneet näköalat näyttävät nyt vaikeilta ja vastenmielisiltä. Olemme kaikki kokeneet inspiroitumista ja sen puutetta. Mistä tämä mielialan aallokko syntyy?

Eläköön lapsellinen inspiraatio!

spaceshuttle.jpg

Lapsi on yleensä innostunut kaikesta. Tämä on mahdollista, sillä lapsen elämänrytmistä löytyy (toivottavasti) kaksi inspiroitumiseen tarvittavaa elementtiä. Ensinnäkin lapsella on välitön yhteys tunne-elämään, joka tekee mielikuvituksen luomista kuvista tosia. Toiseksi lapsen mielikuvitusta (aivotoimintaa) ei kuormita liikaa asiat, joita hän ei koe omakseen.

Mielikuvitus ja stressittömyys luovat olosuhteet sille, että ajatuksista ja haaveista tulee totta! Tai ainakin riittävän totta, jotta avaruusraketissa voi elää sen aikaa, kunnes keittiöstä leijaileva makaronilaatikon tuoksu palauttaa jalat kotoisasti maan pinnalle. Tässä inspiroituneessa elämänvaiheessa rakennetaan perusta myös aikuisiän inspiroitumiskyvylle ja sen myötä kyvylle rakentaa omaa elämää, joten kyse lapsen leikeissä ei ole mitättömistä asioista.

Miksi aikuiselta vastaava inspiroituminen vaatii huomattavasti suurempaa ponnistelua? Tuntuu siltä, että yhä useammin kuulee aikuisten valittavan inspiraation puutetta, uupumusta, näköalattomuutta ja stressiä. Miten voisimme pitää huolta inspiraatiosta mahdollisimman hyvin, jotta se pysyisi voimavarana erilaisissa elämänvaiheissa? Inspiroituminen edellyttää kolmesta vaiheesta rakentuvan prosessin toteutumista. Tutkitaan niitä hetki.

Vaihe 1. Palautuminen

Aivot ovat tavallaan kuin lihas, joka toimii rasituksen ja levon välisellä vuorovaikutuksella. Esimerkiksi oppimisprosessi tapahtuu niin, että ensin aivoja rasitetaan käyttämällä niitä uuden asian opetteluun, jonka jälkeen aivojen annetaan rentoutua. Tarvitaan kudoksen stimulointi ja palautuminen, jotta kudos alkaa reagoida ja sopeutua. Evoluution perusmekanismi.

Miksi nimeän inspiroitumisen ensimmäisen vaiheen olevan “palautuminen”? Eikö inspiroituminen edellytä ensin aivojen aktivointia? Ei, sillä inspiraatio ei ole suorite. Se on reaktio suorittamatta jättämiselle. Inspiroitumisessa yhdistyy sekä tietoinen että alitajuinen ajattelu, mutta vain, mikäli aivoilla on riittävästi resursseja prosessi käynnistää. Mikäli muut ajatusprosessit kuormittavat aivoja liikaa, ei inspiroitumiselle jää tilaa. Siksi ensimmäinen vaihe inspiroitumisessa on saattaa aivot levänneeseen eli palautuneeseen tilaan.

Vaihe 2. Inspiroituminen

Inspiraatio on tila, jossa muodostuu ennalta-arvaamattomia yhteyksiä alitajunnasta kumpuavien asioiden ja tietoisen ajattelun välille. Inspiraatiolla ja unitilalla on yhteisiä piirteitä. Samoin kuin unessa, myös inspiroituneena ajatteluun syttyy uusia oivalluksia kuin itsestään. Vanhat näkökulmat voivat saada silmänräpäyksessä uuden muodon ja merkityksen. Ajatteluun voi aueta asiayhteyksiä, joita ei normaalisti voi nähdä.

Toisin kuin unilla, inspiraatiolla on kuitenkin aina vahva yhteys reaalimaailmaan. Sillä on yleensä suunta ja maali, joka potentiaalisesti on tavoiteltavissa. Usein inspiraatio liittyykin siihen, mitä “voisi” tehdä. Se generoi voimansa siitä dynamiikasta, mikä ihmisen mielikuvituksen ja realistisen toimintapotentiaalin välillä on. Inspiraatio on tärkeä polttoaine luovuudelle ja sen myötä myös todellisuudentajulle ja suunnitelmallisuudelle. Voikin väittää, että inspiraation puutteesta kärsivän ihmisen todellisuudentaju oman potentiaalinsa suhteen on häiriintynyt. Hän ei kykene näkemään olemassa olevia mahdollisuuksia realistisesti.

Vaihe 3. Toteutus

Edellisestä luontevana seurauksena inspiroitumisprosessin kolmas vaihe on toteutus ja tekeminen. Siinä missä palautumisvaiheessa aivot on saatettu levänneeseen tilaan, jotta inspiroituminen voisi käynnistyä, toteutusvaiheessa aivot asetetaan jälleen rasitustilaan. On aika ns. kääriä hihat ja muuntaa inspiraation tuottama polttoaine konkretiaksi.

Mikäli inspiraatio ei johda toteutusvaiheeseen, on kyseessä inspiraation sijaan haavetila. Nämä kaksi eivät ole samoja asioita, vaikka ne jakavat yhtäläisyyksiä. Haaveileminen on tärkeä mielen lepuutuskeino, mutta sen voima muovata ihmistä ja ympäristöä on rajattu. Inspiraatio puolestaan pyrkii työntämään ihmistä tutkimaan toimintakykynsä todellisia rajoja.

Inspiraation puute ei ole ajattelukyvyn vajetta

Olen kuullut inspiraation puutteeseen annettavan erilaisia ajatusmalleja stimuloivia ohjeita.

“Ajattele tältä kannalta, älä tältä.”

“Onhan asiassa positiivinenkin puoli.”

“Jokaisella pilvellä on kultainen reuna.”

Mikään näistä kannustusstrategioista ei auta, sillä ongelma inspiraation puutteesta kärsivällä ei välttämättä ole ajatusmallien tai mielikuvituksen puute, vaan yksinkertaisesti aivojen liiallinen rasittaminen tietoisilla prosesseilla.

Niinpä ei ole perusteltua sanoa, että inspiraation puute on ajattelukyvyn vajetta tai että se olisi jotenkin väärä näkökulma, jonka voi helposti korjata. Inspiraatiovajeen taustalla voi olla vähintään yhtä intensiivinen ajatusprosessi kuin inspiroitumisenkin. Todennäköisesti jopa intensiivisempi.

Yksilö vs. yhteiskunta

Mikä sitten avuksi? On todettava, että avun löytäminen inspiraatiovajeeseen voi olla vaikeaa, sillä ongelma on henkilökohtaisuuden lisäksi suurelta osin myös yhteiskuntarakenteellinen.

Jaksamisesta ja kannustamisesta puhutaan paljon, mutta käytännössä yhteiskuntamme on rakentunut niin, että kiireiseen ja levottomaan elämäntapaan on helppo asettua. Työelämässä siihen pääsääntöisesti jopa kannustetaan. Täysi kalenteri on hyve, josta usein myös palkitaan taloudellisesti. Tällaisella elämänrytmillä elävillä ihmisillä on riittämättömästi aikaa palauttaa aivojaan tietoisista prosesseista, jotta inspiroituminen ja “suuret oivallukset” voisivat käynnistyä.

Viimeistään lomalla on helppo huomata, miten kauaksi luontaisesta hyvästä olotilasta arjen työ- ja muut rutiinit ihmisen vievät. Lomalla saavutettava inspiroitunut olo on poikkeustila ja vuoden odotettu kohokohta. Ahdistusta ja kiirettä puolestaan pidetään normaalina osana arjen rytmiä suurimman osan vuodesta.

Elämänohje

Miten stressaantumisen kierteen voisi katkaista, jos oma toimeentulo riippuu kierteessä mukana olemisesta? Ei helppo tehtävä. Ainoa yleispätevä ohje, jonka voin antaa inspiraation kasvattamiseksi on seuraava.

Pyri vähentämään niin työ- kuin sosiaalisestakin elämästä sellaisia velvollisuuksia, jotka sitovat ajatuksellista energiaa asioihin, joita et tunne omaksesi. Totta kai on asioita, jotka täytyy tehdä riippumatta omista mieltymyksistä, mutta pidä nämä tehtävät minimissään. Tietoisten prosessien määrää aivoissa yksiselitteisesti täytyy vähentää, jotta edes inspiroitumisen ensimmäinen vaihe eli palautuminen voi aivoissa tapahtua.

Erityisen tärkeää oman tilan tietoinen vaaliminen on niille ihmisille, joille sanan “ei” sanominen on vaikeaa. Laumadynamiikkaamme nimittäin kuuluu se, että ns. kiltit ihmiset yleensä ylikuormitetaan ja poltetaan loppuun lauman toimesta, mikäli he eivät osaa itse asettaa rajojaan. Olen varma, että tunnistat omastakin elämänpiiristäsi näitä henkilöitä niin työpaikoilta kuin kavereistakin.

Kasvu alkaa kieltäytymällä

On paradoksi, että inspiraatio alkaisi virrata sillä, että sanoo “ei”. Eivätkö mahdollisuudet inspiroitua silloin vähene? Paradoksin voi kuitenkin ymmärtää, kun pidät mielessä, mitä aiemmin kerroin inspiroitumisen mekaniikan kolmesta vaiheesta. Tarvitaan tilaa, jotta ajatukset voivat liikkua vapaasti ja inspiroituneesti. Jos tilaa ei ole, varastoituvat ajatusprosessit aivoihin sekä hermostoon luoden kestostressin koko kehoon. Kasautunut paine purkautuu lopulta ulos mitä erilaisimpina psyykkisinä ja myös fyysisinä oireina. Noidankehä on valmis.

Ensimmäinen askel ulos kierteestä on vähentää painetta sanomalla “ei”. Koita siis ensin tulla tietoiseksi tilanteista, joissa kieltäytyminen tuntuu hankalalta, vaikka tunnet sen sisimmässäsi olevan oikean vaihtoehdon. Vaikka et heti aluksi kykenisi muuttamaan totuttua käyttäytymistä ja kieltäytymään, on tällaisen tilanteen tietoinen tunnistaminen ja tunnustelu tärkeä askel jo sinällään.

Seuraavaksi ala vähitellen kieltäytyä edellä mainituista tehtävistä. Mitä tukevammin elämäsi on rakennettu oman itsesi sivuuttamiselle, sitä työläämpää voi olla päästä alkuun. Silti pienet askeleet vievät lopulta pitkälle. Saatat huomata, että monet näistä askeleista ovat suhteellisen pieniä jokapäiväisiä valintoja. Askelia ottaessasi pidä mielessä, että joka kerta, kun toimit omaa ääntäsi kuunnellen ja kunnioittaen, vapautat stressiä kehosta. Näkyipä tulos konkreettisesti heti tai vasta viiveellä, niin uudenlainen kasvu inspiroituneena ihmisenä on jo alkanut.

Jotkut oppivat omat rajansa oma-aloitteisesti, toiset vasta loppuunpalamisen kautta. Tavalla tai toisella oppi on kuitenkin sisäistettävä, sillä loputtomasti ihmisen keho ei rasitusta kestä. Pidetään siis vastuullisesti ja hellästi huolta itsestämme, niin inspiraatiolle avautuu mahdollisuus herätä.

Ohessa pieni hyvän joulun toivotus musiikin muodossa. Hyvää ja inspiraation täyteistä juhlasesonkia kaikille! :)

Elias